Kohtalo

Mikä on kohtalon merkitys ihmisen elämälle? Suurempi kuin onnellisuus, vai eikö sittenkään.

Aika moni toteaa joskus, että on "Kohtalon oikku" kun tapahtuu jotain arvaamatonta. Onko se sittenkään oikku, tai virhe, niin kuin minä oikun ymmärrän.

Jos täällä kaikella on tarkoitus ja jokaisella ihmisella on kohtalo, mikä määrittelee mitä ihmiselle tapahtuu, niin onko sitten omilla valinnoilla väliä?

Yksi tapa "kohtalon" selvittämiseen on minun mielestä ennustukset, toinen tapa on horoskoopit. Jos luen tulkintaa omasta horoskooppimerkistä, huomaan siellä yllättävänkin paljon yhtäläisyyksiä itseeni. Enkä nyt tarkoita mitään huumorihoroskooppia, vaan ihka oikeaa astrologista horoskooppia ja luonneanalyysiä.

Omalla kohdalla olen huomannut, että välillä tapahtuu sellaisia asioita, minkä tapahtumiseen ei ole itse vaikuttanut. Onko ne sitten kohtalon vai sattuman tekemiä. Vai onko erikseen olemassa sattumaa tai kohtaloa.

Uskon, että on olemassa paljon sellaisia asioita, mistä ihminen ei tiedä mitään, tai ainakaan siitä ei ole tieteellistä näyttöä. Jotain ihmeellistä täällä kuitenkin on.

Onnellisuus

Mitä se on ja mistä sen saa? Mistä tietää olevansa onnellinen? Onko onnellisuus vain sattuman kauppaa, vai muodostuuko se jostain?

Voiko ihmisen tehdä onnelliseksi joku muu? Eikö ihminen itse vaikuta siihen, että on onnellinen? Onko onnellisuus pidempiaikainen tila, vai hetken hurmaa?

Ihminen vaikuttaa kuitenkin omilla päätöksillään siihen, mitä ympärillä on. Kuitenkin joskus tuntuu siltä, että vaikka kuinka jotkut yrittävät tavoitella onnea, niin he eivät sitä saa. Oma veikkaukseni on, että onnellisuutta ei aina näe, jos sitä ei osaa katsoa. Jotkut tekee onnelliseksi uusi telkkari, jotkut taas takkatuli.

Jos on onnellinen, niin voiko joku viedä sen pois? Hetkellisesti ainakin. Vähän kuin hyvän olon. Minusta onnellisuus on pidemmän ajanjakson olotila. Välillä voi olla allapäin, mutta kuitenkin onnellinen. Onnellinen siitä, että saa olla sellaisten ihmisten kanssa joita rakastaa ja joista välittää. Onnellinen siitä, että saa syödäkseen. Onnellinen, vaikka onkin masentunut.

Mitä onni oikeastaan on? Onni ei tule omistamisesta. Onnea ei voi ostaa. Mutta siihen, että onko onnellinen, voi vaikuttaa jokainen itse. Se, miten siihen vaikuttaa, sitä joutuu jokainen miettimään, ainakin joskus.

Aika

sekuntti, minuutti, tunti, vuorokausi, viikko, kuukausi ja vuosi.

Mikä merkitys ajalla oikeastaan nykyään on? Kaikki sattuu ajallaan, sanotaan. Aika parantaa haavat. Kuinka paljon aikaa on riittävästi?

Se taitaa riippua aika paljon kohteesta ja ympäristöstä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Aika harvan asian mitä haluaa saa heti. Ja osaako ihminen arvostaa asiaa, minkä saa ilman vaivaa, heti ja helposti.

Joskus sorrumme, ajan kuluessa, pitämään joitain asioita itsestään selvyyksinä. Vaikka ne ovatkin tulleet ajan kanssa. Jos antaa vain ajan kulua, tekemättä mitään, todennäköisesti hukkaamme sen mitä olemme ajan kanssa saavuttaneet.

Kuinka paljon vuosi tai 5 vuotta merkitsee? Ihminen elää keskimäärin 70 vuotta (tai sinne päin). Onko 5 vuotta ajastamme paljon vai vähän? Jos elää tasan 70 vuotta, niin viisi vuotta on silloin 7,14 % ajastamme. Nukumme enemmän. Ainakin pitäisi nukkua. Jos olemme jotain saaneet ajan kanssa, niin eikö siitä pitäisi pitää kiinni?

Antaa ajan kulua. Vaikka kuinka pitäisimme kiirettä, ei aikaa ole yhtään sen enempää, eikä vähempää. Meillä olisi paljon parempi ollakkin, kun ei olisi kokoajan niin kova kiire, jonnekkin. Sen näkymättömän kiiren seuraaviin liikennevaloihin huomasi, kun tuli maalta kaupunkiin. Jalkakäytävällikin tuli tunne, että matelen.

Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee ajan kanssa?

Poliisivaltio?

Suomessa valvotaan lähes kaikkea. Kuorma-autolla ajoa valvotaan erittäin tarkasti. Mitä teet internetissä, sitäkin pitäisi kuulemma valvoa. Ensin kielletään valvominen ja sensuuri, hetken päästä ihmetellään, miksei operaattorit ole estänäeet pääsyä mm. lapsipornosivuille.

Mitä pitäisi tehdä internetin vapaudelle? Onko se kuitenkaan niin hyvä asia? Jostain syystä ihmisillä on tapa pilata hyvät asiat. Esimerkkinä kuorma-autojen ajopiirturit, lepoajat yms. Miksi niitä pitää niin tarkasti valvoa? Siksi, kun muutama autonkuljettaja ajaa 48 tuntia yhtäsoittoa. Miksi netin käyttöä pitäisi rajata? Siksi, koska muutamat käyttäjät haluavat ladata sopimatonta materiaalia ja jopa maksavat siitä.

Jos lapsipornon ostamista valvottaisiin tarkemmin ja kiinnijäämisen riski kasvaisi, olisi myyjiäkin kohta vähemmän, koska ei olisi niin paljon ostajia. Tosin, mitä ei saa internetistä sen saa jostain muualta. Vaikkapa ne paljon parjatut pomminteko-ohjeet.

"Maailmassa on vain kaksi ääretöntä asiaa. Toinen on avaruus ja toinen ihmisen typeryys. Ensimmäisestä en ole niin varma." Einstein (kuulemma)

Toimeentulo ja sen turva

Suomessa on hieno systeemi, toimeentulotuki. Se mahdollistaa monen ihmisen elämisen ilman nälkää. Mutta miksi hakeminen kestää niin kauan ja sen saaminen on niin vaikeaa? Silloin kun on muutenkin vaikeaa ei välttämättä haluaisi juosta virastossa montaa kertaa ja jonottaa, että josko kolmen viikon päästä tulisit. Sitten kun olet käynyt, niin odota vielä pari viikkoa päätöstä. Jos ei päätöstä kuulu, soittele, niin ehkä muistamme sanoa sinulle, mikä paperi vielä puuttuu.

Miksi näin? Kuitenkin kunnilla ja valtiolla on rahaa turhuuksiin. Nimeltä mainitsemattomasta kaupungista kävi herrat tutustumassa raitiotiehen parissa euroopan kaupungissa. Ai että oli tarpeellinen reissu. Muistaakseni helsingissäkin on raitiotie? Niin, sehän on erilainen kuin mitä nimeltä mainitsemattomaan kaupunkiin haaveillaan. Niin on siellä euroopassakin, käsittääkseni.

Kyllä olisi reissut maistuneet muillekkin. Tai siihen käytetyt varat joillekkin "jotka elääkseen sen tarvii" (feat. Pave Maijanen).

Tälläkin hetkellä on ihmisiä joidenka ei "kannata" mennä töihin, koska menettää jo hankitut etuudet ja toimeentulo heikkenee. Näkeekö kukaan muu siinä mitään ongelmaa?

Paha olla

On paha olla kun on yksin.
On paljon parempi olla jonkun toisen kanssa.

Nykyään ihmsiltä vaaditaan paljon enemmän kuin ennen ja tulee paha olla vaikka olisi miten. Aina välillä.

Eläkeikää nostetaan, työn vaatimustaso nousee. Eikö mikään enää riitä? Nykyään odotetaan niin paljon. Jos on autonkuljettaja, niin pitäisi tietää alasta suurinpiirtein kaikki. Ei ole varaa enää pitää muita palkkalistoilla kuin kuski. Kuskin tuleekin sitten osata tehdä pienet korjaukset ja kuormakirjat sun muut. No onneksi laki tulee kuljettajien avuksi kertomaan sen, milloin ollaan väsyneitä ja milloin ei. Koskahan tietoalalle tulee samanlainen laki? Tietokone menee käyttäjältä lukkoon, kun 12 tuntia on täynnä, eikä toimi kuin aikaisintaan 8 tunnin päästä, mikäli lepoajat on muuten kunnossa.

Nykyään kaupallinen pusiness on mennyt siihen, että katteilla kilpaillaan, ei työn laadulla. Markalla saa markan tavaran. Ei edes sitä nykyään. Kilpailu on vääristynyt isojen poikien leikeiksi, missä ihmisen arvo on pakkasen puolella. Ei välitetä, vaikka erään suuren firman puhelimista joka toinen tulee takuuvaihtoon ja ihminen harmistuu. Mitä sen väliä, kun puhelimet on niin halpoja nykyään? Kyllä kiinalainen niitä lisää tekee, halvalla.

Toivon, että palvelu tulee jossain vaiheessa taas muotiin. Tietokoneen saa nykyään noin 500 € hintaan, ilman palvelua. Sitten kun kone menee rikki (niinkuin halvoilla laitteilla on tapana) ei haluta maksaa sen korjauksesta takuun jälkeen 120 - 250 € hintaa, koska se on puolet hankintahinnasta, vaan ostetaan sitten uusi kone. Yhden tietokoneen valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja saman verran kuin henkilöauton valmistaminen. Maailma pelastuu.

Kevättä ilmassa

Vuorokaudessa on yhä pidemmän aikaa valoisaa. On siis kevättä ilmassa, vaikka onkin vähän vilpoinen.

Kuinkahan suuri merkitys keskimäärin on ilmastolla ja säällä ihmisen mielialaan. Jos on tyytyväinen, eihän sitä nyt yksi sade tai pakkanen pilaa, eihän? Mitä merkitystä sillä on, että minkälainen keli on? Sille me emme voi kuitenkaan mitään. Miksi siis annamme sen masentaa? Piristävä vaikutus on ihan tervetullutta, mutta miksi masentua jos sattuukin satamaan juuri silloin kuin piti mennä särkänniemeen.

Säähän emme voi vaikuttaa, vaikka siitä paljon puhummekin. Onhan se inhottavaa, jos on suunnitellut pitävänsä ulkojuhlat ja vettä sataa. Jos asuu suomessa, pitäisi ymmärtää tehdä varasuunnitelma. Vaikka kuinka Juha F. olisi sanonutkin auringon paistavan.

Synkkä, synkempi, synkin.

Tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän tietää, sitä enemmän unohtaa, tuskan määrä on vakio.

Jos nyt on paha olla, joskus muulloin on parempi. Tuska auttaa ymmärtämään miten hyvä on muulloin. Ei aina voi olla kivaa. Mutta joku raja tuskallakin voisi olla. Että jaksaisi jotain muutakin kuin arkisia asioita.

Onko ihmisen tuskan sietokyky vakio? Ei se taida olla. Jotkut meistä osaa käsitellä tuskaa paremmin kuin toiset. Mikä on oikea tapa käsitellä tuskaa? Sekö, että koettaa vain kiertää sen ja olla ajattelematta sitä, niin kauan että se haihtuisi olemattomiin. Vai se, että pureksii, miettii ja jäytää tuskan olemattomiin? Vai puhumalla tuskan eksyksiin?

Teki tuskalle mitä tahansa, tuska on. Ja pysyy. Sitä ei saa kokonaan pois. Jossain se kerää voimiaan ja odottaa parempaa hetkeä. Uskon, että tuskan pystyy käsittelemään niin pieneksi, ettei sillä ole voimia hyökätä. Ja kun tuska on heikkona, pitäisi muistaa hyökätä sen kimppuun säännöllisesti, ettei se vahvistuisi.

Elämä on joskus kuin hampurilainen, kun se on parhaimmillaan, se leviää käsiin.

Mikähän siinäkin on?

Että välillä on niin väsynyt? Niin väsynyt, ettei jaksa ajatella.

Tuntuu, että sellaisia hetki tulee lähes kaikille yhä enemmän. Ihminen on sopeutuvainen, ehkä ns. kehitys on mennyt vain niin lujaa eteenpäin, että ihmisen evoluutio ei ole pysynyt täysin perässä. Ainakaan länsimaisen ihmisen. Olisi kiva joskus jutella Japanilaisen työihmisen kanssa, että miten hurisee. Hekun tekevät (kuuleman mukaan) pitkähköjä noin 60 tunnin työviikkoja jatkuvasti, eikä heidän sairas/kesälomat eikä muutkaan vapaa-ajan järjestelyt kestäisi suomalaista ammattilliittoa.

Jos jostain ei tiedä, ei sitä kaipaakkaan. Miltähän kiinalaisesta emolevytehtaan työntekijästä tuntuisi, jos menisi sinne sanomaan, että meilläpä työviikko on 37,5 tuntinen. (Autonkuljettajia ei lasketa) Sitten kun tekee sen yli, saa sen ajan joko vapaana tai extra-rahana. Voisi mennä riisinjyvä nenään. Palkkakin on pikkaisen eri tasolla.

Saas nähdä, kuinka sitten tehdään, kun suurin osa kaikesta tuotannosta on mennyt Aasiaan ja Suomen maatalouskin on siirtynyt Viroon ja muihin Baltian maihin. Mitä jos Kiina sanoisi siinä vaiheessa, että kaikesta lähtevästä tavarasta on maksettavakin nyt jotain extraa? Jos ei käy, niin tehkää itse.

Saas nähdä.

Helmikuu

Nyt se alkaa.

Vuoden kylmin aika pitäisi olla, vaan ei ole. Ei ole muutkaan asiat aivan kohdallaan. Jotenkin tuntuu siltä, että aika monella on paha olla, ei vain minulla.

Johtuuko se talvesta? Joka vuosihan on talvi. Pimeys? Sekin toistuu joka vuosi.

Veikkaan maalta muuttoa yhdeksi isoimmaksi syyksi. Ei ole enää sitä turvallista ympäristöä. Kun jää yksin, niin silloin todellakin on yksin. Isolla yyllä.

Joskus muinoin naapuriksi sanottiin noin 30 km säteellä asuvia ihmisiä, myös joskus kauempanakin asuvia. Nykyään ei sanota naapuriksi viereisen kerrostalon asukkaita. Hyvä jos viereisen rapun asukkaita.

Enää ei jutella niitä näitä naapureiden kanssa. Korkeintaan huomautetaan jostain epäkohdasta varsin pisteliäiseen sävyyn. Mihin on kadonnut ihmisten yhteisöllisyys? Nykyään pitää olla niin julmetun tehokas, työkone, yhteiskunnan tuottoisin ratas isossa koneessa, että aikaa ei jää mihinkään muuhun.

Jos nyt naapurirapussa asuvalta ihmiseltä sattuu loppumaan jauhot kesken leipomisen, niin antaisitko jauhoja? Tai oikeastaan, kuka nyt enää tulee kysymäänkään. Pakko pärjätä omillaan, tai on huonompi ihminen kuin muut. Miksi niin?

Ei ihmistä ole tarkoitettu pärjäämään yksin. Kyllähän yksinkin hengissä pysyy. Kaksin asuttaessa pärjää paremmin. Ja yhteisöllisyys luo turvaa heikommille ajoille. Nykyinen teollinen infrakstruktuuri ei vain jätä sijaa yhteisöllisyyteen.

Ikävää on se.