Rakennemuutos, uhka ja mahdollisuus

Arctia Shipping tapaus toi mieleeni merenkulun rakennemuutoksen.YLE:n nettisivuilta luin jutun, jossa eräs Matti Putkonen penäsi kovasti merimiesten työpaikkojen perään, siksi oli tuonut kovaan ääneen esille sitä, että erään rauhallisen mielenosoituksen johdosta nostettu rikosilmoitusta. Hänen mielestään moisen toiminnan salliminen johtaa merimiesten työpaikkojen katoamiseen. Samaan syssyyn totesi ykskantaan, että vihreiden eu-parlamentaarikkojen takia nuuskan myynti kiellettiin laivoilla ja se johti laivojen ulosliputukseen Suomesta. Voisiko pelkkä nuuska olla se syy?

Mitä tapahtuu kun tiukasti pidetään siitä kiinni, miten ennen on asiat tehty eikä suostuta muuttamaan toimintamalleja ja tapoja? Eikö Putkoselle jo historia ole opettanut, että jääräpäisyydellä ei mennä pitkälle.

Kun katsoo meidän kaikkien rakastamaa talousmaata, Kreikkaa, voisi sieltä oppia jotain. Kykenemättömyys rakenteellisiin muutoksiin kantaa jonkin aikaa. Ei pitkälle. Jos tuntuu, että työpaikat katoaa, niin on kaksi vaihtoehtoa. Joko pitää kynsin hampain kiinni saavutetuista eduista ja töistä tai tehdä muutos.

Rakennemuutos ei ole pelkästään uhka. Se on myös mahdollisuus. Mikäli jonain aamuna tuntuu siltä, että maailma on väärässä ja vain minun tapa toimia on oikein, on syytä tarkastella asiaa uudestaan. Merimiehiä ei Suomessa pelasta se, että tehdään töitä jatkuvasti ylihintaan eikä suostuta mihinkään. Joko tehdään vähän aikaa töitä tai pitkään. 

Maailma muuttuu.

Artic Shippingistä ei tähän kirjoitukseen sen enempää.

viitattu teksti:

http://yle.fi/uutiset/hautala-gate_ay-konkarit_kayttivat_matti_putkosta_viestinviejana/6883742

Arktiset fossiilit

Luin melkoisen pysäyttävän artikkelin siitä, miten ihmeellinen on ihmisen mieli joissain asioissa. Tällä kertaa ihmetystä aiheuttaa arktisen alueen öljyn- ja kaasunporaus. Ensinnäkin se, että mennään sellaiselle alueelle, missä selviytyminen on muutenkin haastavaa, niin että pitäisi tehdä myös ulkotöitä, vuoden ympäri. Ei kuulosta omaan korvaan järkevältä touhulta. Eikä se sitä taida tilastojenkaan valossa olevan.

Venäjäläinen öljyfirma, Gazprom kertoo, että koeporaukset olisi tarkoitus aloittaa jo tänä vuonna arkitsella alueella. Kaupalliseen tuotantoon öljykenttä, mikäli kaikki menee hyvin jota vahvasti epäilen, olisi tarkoitus saada vuoteen 2020 mennessä. Nopeaa toimintaa. Paitsi. Öljykenttä on löydetty jo Neuvostoliiton aikana. Hajoaminenhan tapahtui 1991. Eli löytymisestä kaupalliseen tuotantoon kentän saaminen kestäisi noin 30 vuotta. Rahaa on tähän mennessä mennyt arvioiden mukaan 4-5 miljardia dollaria. Poratulle öljylähteelle tulee hintaa 100 - 150 miljoonaa dollaria.

Venäjällä on suuri intressi taloudellisesti arktisen alueen öljyyn. Eikä länsimaiden firmat ole yhtään sen parempia. Exxon, Shell ja norjalainen Statoil ovat myös kiinnostuneita. Kaikin puolin olisi kuitenkin järkevämpää kehitellä ratkaisuja, joissa ei tarvita fossiilista öljyä. Miksi sitten ei niin tehdä? Ehkä ollaan kangistuttu kaavoihin ja toisaalta raha puhuu. Mutta se puhe on pelkkää paskaa.

Jos arktisella alueella sattuisi öljyvahinko, olisi tuho melkoista. Ja turha syyttää pirujen seinille maalaamisesta, sillä tilastojen ja historian valossa niin tulee tapahtumaan. Pohjoisten alueiden meret ovat myös ekologisesti herkkiä ja jatkuvasti lisääntyvä laivaliikenne ja pohjamutien möyriminen saattaa ehkä vaikuttaa niihin. Toivottavasti ei tule siihen selvyyttä.

Amazon on keuhkot, meret on verisuonet.

Ai niin, samaan aikaan toisaalla (ei tämäkään ole täysin puhdas pulmunen, mutta ehkä parempi):
http://www.nesteoil.fi/default.asp?path=35,52,11990,13561

lähteet:
http://yle.fi/uutiset/oljymaailman_eldorado_kartalla_tata_venaja_hamuaa_arktisilta_merialueiltaan/6866493

http://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliiton_hajoaminen