Yksityisalue

Ihmisillä on kumma taipumus. Rajata reviinsä tiukkaan. He suojelevat omaansa, varjelevat. Ei maa kulu, jos sillä kulkee. Muutamien yksilöiden takia viedään monilta mahdollisuus kulkea, nauttia sellaisista paikoista, joissa he haluaisivat olla. Oma alue on tärkeä, eikä sinne haluta päästää muita. Jos kunnioittaisimme enemmän toisten omaisuutta, ei tarvitsisi olla niin paljon rajoja ja rajoituksia.

Ihmismäärän lisääntyessä yhden ihmisen elintila pienenee. Nykyinen suuntaus väestökeskittymiin kaventavat entisestään jokaisen tilaa. Vaikka väestö keskittyy, jokainen kaipaa myös omaa rauhaa. Suurissa väestökeskittymissä alueen rajaaminen lisääntyy ja se aiheuttaa enemmän kiukkua, tarvetta murtaa rajoja ja rikkoa sääntöjä. Ihminen on luotu kulkemaan vapaana. Vapaus kulkea ei ole nykyään samaa kuin se on joskus ollut.

Ihmiskunnan hyvinvointi riippuu pitkälle siitä, kuinka määrittelemme rajamme. Suomalaiseen mielenlaatuun ei sovi se, että joku tuntematon tulee liian liki. On oltava oma reviiri. Olemme tottuneet siihen, ettei lähellämme ole sellaisia ihmisiä, joita emme tunne, tai siihen halua. Kuinka kauan pystymme ylläpitämään omaa yksityisaluettamme?

Nykyisellään väestön keskittyminen on yhteiskunnallisesti lisääntyvä asia. Ihmiset lähtevät kotiseuduiltaan koulutuksen ja töiden perässä. Rajat ja reviirit määrittyvät yhteiskunnallisen aseman perusteella. Kuitenkaan kaikki ei sovi siihen rooliin, minkä yhteiskunta heille asettaa. Jokainen muutos vaikuttaa ihmisen näkemykseen omasta paikasta.

Oman paikan, sijainnin, löytäminen on yhä vaikeampaa. Se vaikeutuu sitä mukaa, kun väestömäärä kasvaa ja keskittyy, sekä yhteiskunnan velvoitteet kasvavat.

Yhteiskunnan asettamat tavoitteet estävät meitä näkemästä omien rajojen ulkopuolelle. Ei anneta aikaa rakentaa itseään, nyt rakennetaan yhteiskuntaa. Yhteisön vahvuuden määrittelee kuitenkin sen jäsenten vahvuus, kyky toimia ja ajatella yksilönä.

Yhä useammalle on tärkeämpää kehittää osaamistaan yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi, ei oman itsensä kehittämisen halusta, halusta kehittyä yksilönä. Yhden ihmisen, yksilön, rajat määräytyvät liian usein sen mukaan, mitä hän tienaa ja mikä on hänen asemansa yhteiskunnassa ja mitä merkittävää hän on saanut aikaan.

Kuitenkin jokainen määrittelee itse omat rajansa. Yksilönä. Kuinka tärkeää on saada jotain, minkä arvo määritellään rahassa? Rahalla ei saa rauhaa, itsetuntoa, mielenterveyttä. Kuinka moni opiskelee jollekkin alalle sen takia, että siitä tienaa mukavan elannon, ei sen takia, että olisi polte tehdä sitä asiaa?

Ihmisen tarve kehittyä on luontaista. Hyvät yksilöt palkitaan. Onko raha se paras palkitsemismenetelmä?

Rahalla saa. Isomman tontin. Yksityisalueen.

Yksityisalue. Siellä ollaan yksin, yhteisössä. Yhteisössä, missä toisella ei ole merkitystä.

Riittämättömyys, osa 1

Joskus sitä tuntee itsensä riittämättömäksi. Asia vaihtelee, tunne on kutakuinkin sama, asiasta riippumatta. Oli se asia sitten urheilu, soittaminen, auttaminen tai parisuhde. Riittämättömyyden tunne on jokaisella osa-alueella jossain vaiheessa edessä. Huono tai heikko itsetunto vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka helposti tuntee itsensä riittämättömäksi. Se ei kuitenkaan ole se ainoa asia mikä siihen vaikuttaa.

Mikäli teoistaan tai toimistaan ei saa minkäänlaista palautetta, tulee helposti olo, ettei omat teot riitä siihen mihin haluaisi. Toisaalta, negatiivinen palaute saattaa parantaa suoritusta esim. urheilussa, joissain tapauksissa se vie lopunin yrityksen ja uskon omaan tekemiseen. Parisuhteessa yleisin lopputulos on se, ettei enää halua yrittää hetkeen mitään.

Parisuhde on varmin paikka kokea riittämättömyyttä, auttaminen on heti seuraavana. Niissä riittämättömyyden tunne on yleisesti huomattavasti voimakkaampi kuin muissa. Parisuhdetta ei opeteta missään. Jokainen suhtautuu siihen omalla tavallaan ja jokainen suhde on erilainen.

Kuinka välttää sitä tunnetta, mikä syövyttää yhdessäoloa, sekä itsetuntoa?

Palaute, on se sitten sanallista tai sanatonta, on se, mitä ihminen kaipaa. Vuorovaikutteita. Ilman niitä ei synny sellaista tilaa, missä ei tarvitse tuntea olevansa riittämätön. Varmasti kaikilla, jotka ovat parisuhteessa eläneet, tulee ajoittain tunne, ettei riitä. Siinä tulee kuvaan myös luottamus. Luottamus toiseen, luottamus siihen, että oikeasti on se mitä toinen haluaa.

Luottamus ei synny kovin nopeasti. Mutta tuhoutuu sitäkin nopeammin. Pitkään rakennettu asia on nopeasti ohi. Mikään asia ei kestä, mikäli sitä ei hoida. Luottamuksen rakentaminen on hidas prosessi, minkä aikana tulee varmasti riittämättömyyden tunteita. Mikään hyvä ei tule itsestään, eikä ilmaiseksi. Kuinka paljon luottamuksen rakentaminen vaatii, riippuu meistä itsestämme. Kuinka helposti luottaa eri ihmisiin. Ihmistuntemus on tässä yksi avainasemassa oleva tekijä.