11.11.13

4 sekunnin sääntö

Kyllä mää sitä taas ihmettelen. Nimittäin sitä, että mikä siellä mun takakontissa on niin julmetun kiinnostavaa.  Meinaan, melkein jokaisena aamuna joku haluaa tulla sinne katsomaan.

En enää aja Mäntsäläntietä sen vaarallisuudesta ja koheltajien suuresta määrästä johtuen aamuisin kuin kesällä, kun muut ovat lomalla. Vaan pienempää, Myrskyläntietä. Se on oikein kiva mutkikas tie, eikä pidennä matka-aikaani kuin minuutin. Maksimissaan. Sitä samaa tietä ajaa aamuisin myös moni muu. Jonohan siinä tulee, kun ajan rajoituksen mukaan. No ok, ehkä vähän yli, mutta ei montaa pykälää.

Hyvin usein takanani ajelee sellainen maastoauto, jolla on suuria vaikeuksia pysyä omalla kaistalla. Mikä on kovin huolestuttavaa, koska kyseisen auton kuljettaja saa minut lähes joka aamu kiinni tuolla juosten kustulla tiellä. Jos vastaan tulee auto, on siinä maastoauton hytti täynnä käsiä. Ei auta Vatasen jalat, kun on omat kädet.

Omasta mielestä on paljon mukavampi ajaa siten, että edellä menevään ajoneuvoon on etäisyyttä 4 sekuntia. Siis neljä sekuntia. Minimissään. Mieluummin 7 sekuntia. Moottoritiellä ei ole mitenkään harvinaista, että joillain teidemme ritareilla satasen vauhdissa etäisyyttä on se 4 metriä. Lasketaanpas.

Jos vauhtia on 100 km/t, niin auto etenee noin 27,77 metriä sekunnissa. Siinä ajassa ei ehdi edes lirahtamaan kakka pöksyyn, mikäli edellä ajava lyö liinat kiinni jos etäisyyttä on alle 30 metriä. Keskimäärin ihminen reagoi 1,5 sekuntia (muistaakseni) JOS keskittyy jatkuvasti vain liikenteeseen. Siitä sitten vielä noin sekunti että sitä jarrua painetaan. Tulee iso tahra vaatteisiin.

Olen myös huomannut, että nykyautoissa, ainakin mitä niitä tuolla tien poskessa on, tulee moottoririkkoja, rengasrikkoja, ihan mitä tahansa yllättävää. Pidempi välimatka auttaa, oikeasti.

Ja jos joku tulee inisemään, että ei sitä voi pitää, aina siihen joku tulee, niin paskapuhetta. Ikinä en ole tien päälle jäänyt, vaikka ajankin työn takia vain vähän yli 50tkm vuodessa.

Pidempi välimatka, puhtaammat housut.

1 kommenttia:

Blogger Michael Perukangas kirjoitti...

Minulla on valitettavasti ollut työkavereinakin näitä koheltajia, jotka aamukahvipöydässä kuola valuen kuin vesikauhuiset vaahtoavat, miten pääsivät ohi siitä ja siitä bemarista.

11. marraskuuta 2013 klo 20.05  

Lähetä kommentti

<< Etusivu