Ei televisiolle

Viime kesänä, sanoin ei televisiolle. Pistin digipoksin myyntiin ja lopetin tv-lupani. Soittamalla, kun muuten osannut. Ei ostanut tv-lupamaksuhemmo mun poksia. Onneksi sain sen myöhemmin kaupaksi.

Nyt on mennyt puoli vuotta ilman televisiota. Kaipaanko sitä? En. Minulla on radio, dvd-soitin, tietokone. Näen televisiota kavereilla ihan riittävästi, todetakseni, ettei edelleenkään tarvitse hommata digiboksia.

Ajoittan kaverit ihmettelee, että eikö sulla vieläkään ole, tai muuten vain, etteikö sinulla ole televisiota? Pieni tarkennus, minulla on televisio, vanha sellainen. Se mitä televisiosta tulee, ei mielestäni kohoa katsomisen arvoisen tasolle kovinkaan usein. Ne sarjat, mitä haluan katsoa, ostan dvd-boksina. Tv-lupamaksun hinnalla niitä jokusen vuodessa ostaa..

Kokeilpaa, kuinka vapauttavaa se on. Olla ilman televisiota pari kuukautta. Ja mikä sähkönsäästö!

Mitä teet jouluna?

Kuinka monta kertaa kuulet tuon kysymyksen joulukuussa? Aika monta. Ja mikä on vastaus? Ehkä perheen kanssa kotona, mummolaan tai jotain muuta vastaavaa. Minultakin sitä kysytään monesti ja vastaus on aina se sama: olen yksin.

Joulu on hieno rauhoittumisen hetki, olla perheen ja rakkaiden parissa. Mutta. Minä olen yksin. Ei ole mitään sellaista paikkaa, mihin voisin mennä, tai haluaisin mennä viettämään joulua. Olen siis kotona kissan kanssa.

Sama toistuu joulun jälkeen. Mitä teet uutena vuotena? Vastaus on minulla sama: olen yksin.

Toki tuota saa minulta kysyä, ei se pois ole keneltäkään. Se vain monesti nostaa ajatuksen ylös. Olen yksin. En varmasti ole ainoa joka viettää joulun yksin. Ei joulua ole tarkoitus viettää yksin, vaan perheen ja lähimmäisten seurassa. En ole uskonnollinen ihminen, että juhlisin sitä mitä kirkoissa kuulutetaan. Yhdessäolo on se, mikä tekee minulle joulusta tärkeän.

Niin. Joulu. Onneksi se ei kestä kovin pitkään.