Ajan käyttö ja sen vähyys

Mihin aika tuntuu katoavan? Välillä sitä on liikaa, toisinaan ei ehdi tekemään läheskään kaikkia niitä asioita mitä on suunnitellut tai haluaisi tehdä. Aikaa on jokaisessa vuorokaudessa saman verran. Joka neljäs vuosi saamme yhden lisäpäivän vuoteen, siltikin ajasta tuntuu olevan pulaa.

Onko ajasta pulaa? Perusrutiinin ajankäytössä löytämiseen on kohtuullisen haastava tehtävä. Jokainen elämäntilanteen muutos vaikuttaa ajankäytön tarpeellisuuteen, siihen mihin haluamma aikamme käyttää ja mihin se loppujen lopuksi riittää. Lomalta töihin palaavan voi olla vaikeaa päästä siihen samaan rytmiin ja rutiinin mikä oli ennen lomaa. Työaikojan vaihdos, harrastuksien muutokset, parisuhde voi muuttaa aikatauluja.

Jotkut ihmiset tekevät tarkat suunnitelmat siitä, miten päivät käyttävät, mitä tekevät ensi viikolla, kuukauden päästä. Toisille riittää tieto, koska mennään töihin ja koska syödään. Muut päätetään tilanteen mukaan. Aikatauluttajien mielestä moinen meno näyttää kaaokselta ja se voikin sitä olla. Todennäköisemmin se on kuitenkin hallittua kaaosta.

Jos minulta kysyttäisiin nyt (keskiviikko) mitä teen viikonloppuna, en osaisi tarkkaan sanoa, paitsi jos on työvuoro. On joitain tapahtumia mihin varaudun hyvissä ajoin etukäteen, mutta pyrin minimoimaan ne. Ajanhallintani perustuu lähitulevaisuuteen. Eli huomiseen.

Kun oman aikataulun on saanut itselleen mieluisaksi, on vielä haasteena saada se yhteensopivaksi sellaisten kanssa, joiden seurassa viettää mieluusti aikaa. Aina ei riitä, että oma aika riittää, se pitäisi saada riittämään myös sosiaalisiin kontakteihin ja itsensä kanssa olemiseen.

Ajankäytössä riittää haasteita, joista ei kannata ottaa paineita, eikä pitää turhaa kiirettä. Kiire on ihmisen luoma illuusio ajan loppumisesta. Aikaa tulee aina lisää. Ajanmittana käytettävät yksiköt ovat ihmisten keksintöjä, ei niitä kannata ottaa liian vakavasti.

Tosissaan, ei vakavasti.