Hyvä konserttiyleisö

On se vaan niin hienoa, kun tiedätte lavalla olevan orkseterin laulajan nimen. Ja hienoa on myös se, että tiedätte bändiltä jopa yhden sellaisen biisin, mitä vain todelliset fanit tietävät. Se taasen ei ole hienoa, että koko helvetin konsertin ajan huudatte laulajan nimeä ja kaveri vierestä huutaa jatkuvalla syötöllä biisitoiveita.

Jumalauta. Toivekonsertit on erikseen. Ja tuskin lavalla olevaa esiintyjää hirmuisesti kiinnostaa juurikin se teidän asianne hänelle. Varsinkin, kun olette noin 3 promillen kännissä ja vihdoin uskallatte edes jotai sanoa julkisesti. Ja se mukahauskuus. Ai että.

Jos orkesteria kiinnostaa biisitoiveenne, orkesteri varmasti kysyy sitä. Ja sitä ei voi pitää minkäänlaisena krediittinä, että triosta muistaa jopa yhden nimen. Niin varmasti moni muukin tietää. Tämä ilmiö toistuu voimakkaimmin ikärajattomissa konserteissa, missä äidinpikkuapinat pääsevät olemaan kovia jätkiä ja juomaan viinaa. Ja kyllä vain. noin 95% huutelijoista on poikia. Miksiköhän..

Pässit. Tehkää kaikille palvelus. Jääkää kotiin. Kuunnelkaa cd-levyltä tai mp3:sina sitä artistia. Huutakaa silloin niitä biisitoiveita. Ne saattavat jopa toteutuakkin.

Kertauksen vuoksi, että tyhmempkin tajuaa: orkestereita EI kiinnosta se juuri teidän biisitoive. Settilista on laadittu, kuuntelematta teidän toiveita. Rankkaa, vai mitä? Ja ensi kerralla, huutakaa, laulakaa mukana, mutta jos ei ole sanottavaa, pää kiinni.