Turha valittaa Kelaan

Vai oliko se niin, että turhia valituksia tulee kelaan niin paljon, että he ovat ongelmissa niiden kanssa?

Luin tänään sellaisen jutun Helsingin Sanomien internetsivuilta, mitä en uskonut enää hetikohta näkeväni.
Lainaus 12.1.2009 http://www.hs.fi -sivustolta:

Eniten valituksia on jonossa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa, jossa valitusten keskimääräinen käsittelyaika on nyt 14 kuukautta.

Miksihän sitten ihmiset valittavat niin paljon, että ne valitukset ruuhkautuvat? Ja muutosprosentti on huikea 11-15! Jos valituksia tulee paljon, olisiko syytä miettiä sen syitä myös, mikä aiheuttaa valituksen. Voisiko nuo päätökset perustella paremmin, voisiko asiat olla ilmaistuna paremmin?

Itse en ole ihan hiljattain kelassa asioinut. Viimeksi taisi olla vuosi 2001. Silloin asumistukipäätös kesti tulla noin 4kk. Ja silloinkin sain käydä mouhoamassa kelassa, että missä tämä päätös viipyy! Tuli meinaan jo aika nälkä. Ja tuo sosiaaliturva on vielä kriittisempi yleensä. Silloin kun on oikeasti tarve, käsitellään pitkään ja hartaasti ja päätetään mitä sattuu. Palvelua, sitä on turha odottaa.

Poikkeuksiakin löytyy toki. Silloin, kun valmistuin pienellä paikkakunnalla koulusta, hain kelalta tukia, oli palvelu erinomaista, päätökset tuli parissa päivässä, rahat samaten. Myös, jos jotain jäi, soitettiin perään ja pyydettiin käymään. Isoissa kaupungeissa on käyttäjiä enemmän. Pitäisiköhän silloin suhteuttaa ne työntekijämäärät sen mukaan? Näin maalaisena ajattelisin siten olevan. Toki, nyt on kyseessä raha. Ja Kelan johto on poliittisesti päätettyä, en edes viitsi sanoa mitä.

Suomen kela on meille hyvä järjestelmä JOS se toimisi, niin kuten sen olettaisi toimivan. Pelisäännöt selkeämmiksi, työntekijöitä riittävästi. Voisi motivaatiokin nousta, kun ei olisi niin kova työkuorma jatkuvasti toimistohenkilöillä päällä. Tai sitten ei.. Toivoa sopii!

Tukijärjestelmän aukkoihin ja isoihin heikkouksiin en nyt tähän lisää mitään. Joskus koitin etsiä kelan sivuilta, että miten asumistuki määräytyy ja en ihmettele yhtään, jos sitä päätöstä pyritään oikaisemaan, koska ei sitä voi ohjeiden perusteella tietää, onko oikeutettu tukeen vai ei. Virkamieskieli pois ja selkeyttä sekä läpinäkyvyyttä lisää kiitos. Ei pitäisi olla niin vaikeaa. Kerta.

Soijarouhepyörykät, liian hyvää, pakko ottaa vielä yksi!

Nyt kun kerran vauhtiin päästiin, niin laitetaan toinenkin helppo ja hyvä ohje. Munaton ja maidoton. Ja vegaaninen.

Elikkäs. Otetaan 1,5dl soijarouhetta ja laitetaan kulhoon. Niiden kanssa tyrkätään 2dl soijamaitoa ja annetaan turvota tovi. Sillä aikaa kun rouhe turboilee, niin pilkotaan yksi sipuli ja kaivetaan kaapista seuraavanlaisia aineksia:

soijakastike, rypsiöljy, grillausmauste, valkosipulijauhe (tai voi pilppoa tuorettakin, nyt laiskotti), chiliä (tietenkin!), 4-viljan hiutaleet, soijajauho.

Kun soijamaito on kokonaan imeytynyt rouheeseen, voipi mausteet, 4-viljan hiutaleita desin, sipulin ja soijajauhoa (1 dl myös) nakata siihen päälle.



Näin ikkään. Mausteiden määrästä ja laadusta sellaista, että ihan oman maun mukaan ja testaamalla saapi parhaiten omaan makuun sopivan setin aikaiseksi. Koko setti sekoitellaan tasaiseksi massaksi. Loraus soijakastiketta tuo makua ja loraus öljyä parantaa koostumusta. Oman maun mukaan niitäkin. Nyt kun taikina on valmista, voipi laittaa uunin lämpiämään 200 asteeseen. Ehtii makustumaan taikina rauhassa hetken.

Kun taikina on ollut noin 15 min levossa (ei oo minuutin päälle) pyöritellään niistä sitten palloja. Homma on helppoa, kun sen tekee märillä käsillä. Silloin taikina ei jää kiinni. Mun pienet pyörykät on sellaisia, että valmiita tulee aina 12 kpl.



Nämä sitten uuniin noin vartiksi. Riippuen vähän uunista. Paista kunnes koostumus miellyttää :) Ei ole vakavaa, vaikka jää raa'aksi, näistä ei salmonellaa tule!

Annos on jälleen kertalaaki, ei vain osaa lopettaa ajoissa syömistä..