Pienen pieni avautuminen

Kävin tuossa muutamia päiviä sitten kebabia syömässä kun oli nälkä. Ja kun mulla on nälkä ja olen päättänyt mitä ruokaa haluan, viivästys ruuan saamisessa aiheuttaa kiukkuisuutta. Oltuani yhden naisen ja lapsen takana jonossa noin 3 - 5 min, kiukkuni alkaa olla käsinkosketeltava. Yksi ihminen töissä ja kiireinen hetki. Sattuuhan sitä. Sitten kun on näiden minun edessä jonottavien ihmisten vuoro tilata, he silloin alkavat miettimään, että mitähän sitä ottaisi! Eihän siinä kauaa varrottukkaan vuoroa! Myyjä/kokki/tarjoilijan ilme oli näkemisen arvoinen.

Aamupalalla grillillä (yötyö) sama tilanne. Kun on juuri päässyt töistä, on monasti nälkä. Grillille siis (joo joo, ei paras mahdollinen paikka). Sama tilanne. Mikä vaikeus se on miettiä mitä syö siinä jonossa? Varsinkin esim. kebab-paikassa. Kuinka monta eri vaihtoehtoa loppujen lopuksi on? Ei kovin montaa. Sama juttu grillillä. Ensin jonotetaan pitkään, sitten päästään luukulle, sitten mietitään pitkään ja sanotaan: lihapiirakka nakilla. Tadaa. Ei siihen ruudinkeksijän älynlahjoja vaadita, että mietitään siinä jonossa se sama ruoka mitä joka kerta olet aiemminkin ottanut.

Puuh.

Pidä Tampere puhtaana?

Tuossa oli taasen koulujen päättäjäisjuhlat. Työni puolesta seurasin niitä omasta vinkkelistäni ja täytyy kyllä sanoa, että on noi äidin ja isin pikkukullat sitten omituista sakkia. Ensin ollaan juhlissa, valmistutaan, sitten vedetään päät täyteen ja sotketaan paikat. Sivistystä? Valkoinen lakki kertoo sivistävän koulutuksen päättyneen juuri, mutta mitään ei näytä jääneen päähän. Kuinka moni näki keskustan vähän ennen aamukuutta? Oli siinä ihmettelemisen paikka.

Kuinka tuntematon käsite nuorisolle on sellainen kuin roskis? Ja onko se pullo pakko nakata hajalle siihen asvaltille? Ensi vuonna, juuri "valmistuneet" ylioppilaat sekä muut valmistuneet, jotka sotkevat, voisivat tulle itse siivoamaan jälkensä.

No, se siitä, joka vuosi likaisemmat juhlat ne. Varmaankin johtuu sivistytason noususta, mene ja tiedä. Tänään kävelin keskustaan. Ostin kaupasta kävelyn lopuksi grandi-mehun, koska janotti. Imaisin mehun naamariin ja aloin etsimään Aleksanterinkadulta roskista. Kuinka monta näin? En yhtään. Ei niitä roskiksia nyt älyttömästi tarvitse olla, mutta olisi edes yksi per 2 korttelia myös sivukaduilla.

Pidä siinä sit Tampere siistinä, kun ei ole roskiksia. Viimeksi kun menimme porukalla nauttimaan alkoholipitoisia virvokkeita puistoon, meillä oli roskis mukana. Vaikka oltiin kaikki epäylioppilaita. Ei varmaan ole mennyt vielä sivistys hattuun..

Riittämättömyys, osa 2

Miksi tunnen itseni huonoksi, riittämättömäksi, kun teen jotain. Tiedän, että osaan soittaa jonkin verran, silti minusta tuntuu, etten ole siinä puuhassa yhtään hyvä. Tuo tunne saa minut harjoittelemaan, jotta minusta tulisi riittävän hyvä.

Joskus riittämättömyyden tunne on hyvästä. Silloin kun se ajaa meitä eteenpäin, siinä asiassa mitä tykkää tehdä. Pitää vaan pitää huoli, ettei se tunne kasva niin suureksi, että luovuttaminen tuntuu houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin itsensä kehittäminen riittävän hyväksi. On myös hyvä olla esikuvia. Määrtitelmmiä siitä, milloin on riittävän hyvä.

Jos itseltäni katoaa joskus se tunne, etten ole hyvä ja tilalle tulee tunne, että olen riittävän hyvä, minulla ei ole uutta opittavaa, lopetan soittamisen. Mitä järkeä on harjoitella jotain asiaa, missä on jo riittävän hyvä?

Oikeasti osaan soittaa vähän, riittävän hyvä en ole. Lähellekkään.