Pakollinen asevelvollisuus, hukkaan heitettyä aikaa

Kun nuori mies valmistuu ammattiin keväällä on edessä työpaikan etsiminen. Ongelmaksi muodostuu asevelvollisuus. Sitä ei ole suoritettu. Kesätöihin ei kukaan kuukaudeksi ota, puhumattakaan varsinaisesta työpaikasta. Eli edessä on työttömyys armeijan alkamiseen asti. Siellä meneekin sitten vähintään seuraava puoli vuotta, mahdollisesti vuosi.

Ajankäytöllisesti nuorelle miehelle se on melko sama, koska kun tammikuussa pääsee armeijasta pois, on parin kolmen kuukauden hankala aika työpaikan löytymisen suhteen. Hyvin paljon mahdollista, että se työpaikka mikä sitten löytyy, on kesätyöpaikka. Sitten kesällä. Väliin jäävä aika ollaankin työttömänä, valtion maksaman korvauksen turvin. Sekä mahdollisesti kunnan toimeentulotuen ja asumistuen.

Armeija-aikana valtio onkin näppärästi maksanut sotilasavustuksina vuokran, matkoja kotiin sekä olemattoman päivärahan. Vaikka armeijassa ei sinänsä tule taloudellista tappiota, ei se varsinaisesti lisääkään siellä olijan pankkitilin saldoa.

Toinen skenaario. Nuori mies valmistautuu lukiosta. Ei saa kuukaudeksi kesätyöpaikkaa. Menee kesäkuussa armeijaan, haki kouluun johon pääsi. Koulu alkaa elokuussa. Nuori mies pääsee armeijasta tammikuussa, väliaika koulun alkamiseen menee laiskotellessa. Ilman koulutusta työpaikan saanti voi olla haasteellista.

Kun puhutaan työurien pidentämisestä, puhutaan monesti siitä, että eläkeikiä pitäisi nostaa parilla vuodella ja kouluista valmistumista pitäisi nopeuttaa. Tuossahan menee näppärästi se yksi vuosi työuraa hukkaan, kun laitetaan valtion puolesta pakkkotyöleirille. Paitsi naiset, mikä on hyvä asia.

Naisten kohdalla armeija on niin kuin sen pitäisi olla myös miesten kohdalla. Perustua vapaaehtoisuuteen. Kyllä sinne vielä senkin jälkeen menisi porukkaa. Aineksen voisi myös valikoida tarkemmin, ei kaiken maailman isänmaan puolustajat pääsisi sinne kohottamaan isänmaallisia tuntojaan.

Pakollisen asevelvollisuuden sijaan voisi olla palkka-armeija. Ongelma on siinä, että se maksaisi paljon. Niillähän pitäisi maksaa edes minimipalkka tehdystä työstä! Ei saisi enää pitää 5e vuorokausi ihmisiä tekemässä asioita vasten tahtoaan.

Toinen vaihtoehto olisi vapaaehtoinen asepalvelus ja sen rinnalla ammattiarmeija. Ammattiarmeijaan pääsyyn ehtona olisi tuon vapaaehtoisen armeijan suorittaminen. Tällä hetkelläkin ne hankalimmat hommat tehdään ammattiarmeijan voimin. Tai ainakaan kutsunnoissa ei saanut valita ruksia "lentäjä", vaan siihen hommaan haetaan ihan erikseen ja kouluttaudutaan erittäin isolla rahalla ammattisotilaaksi.

Ihmisoikeus näkökulmasta suomen tapa kohdella nuoria miehiä on vähintäänkin ongelmallinen. Vai miltä se kuulostaa, että jos et suostu pakkotyöhön puoleksi vuodeksi minimissään, tai siviilipalveluksen puolella 11 kuukaudeksi, joudut vankilaan. Kuulostaako se länsimaalta vai pohjois-korealta?

Jos otetaan vielä se hintakysymys. Ammattiarmeija on varmasti hitusen kalliimpi, lyhyellä tähtäimellä. Mutta eikös se mene niin, että markalla saat markan tavaran? Kuinka moni meistä halutessaan jotain ottaa aina ja ehdottomasti sen halvimman vaihtoehdon?
Kun kyseessä on (joidenkin mielestä) kansallinen turvallisuus, ollaan valmiita ottamaan se lyhyellä tähtäimellä halvin vaihtoehto.

Tämä oli vain yksi näkökulmani tähän asiaan, toisetkin näkökulmat tulevat samaan lopputulokseen kuin tämä, vaikka lähestyminen on erilaista.

Vieläkö ihmisten mielestä sotaan valmistautuminen on paras keino säilyttää rauha? Jos näin on, miksei niin ajattelevat ole kaikki budosaleilla? Koska joku voi joskus käydä kimppuun. Yllättäen ja pyytämättä.

päivärahatieto löytyy: täältä
ammattiarmeijan kalleudesta juttua: täällä ok, myönnän, aivan liian pitkä selvitys, että jaksaisin sen nyt lukea. Selvityksen tilaaja ja kuullut henkilöt ovat myös sellaisia, että luottamus kyseiseen selvitykseen on yhtä vahva kuin maito ja terveys ry:n jakamiin maidon terveysvinkkeihin..