Yksityisalue

Ihmisillä on kumma taipumus. Rajata reviinsä tiukkaan. He suojelevat omaansa, varjelevat. Ei maa kulu, jos sillä kulkee. Muutamien yksilöiden takia viedään monilta mahdollisuus kulkea, nauttia sellaisista paikoista, joissa he haluaisivat olla. Oma alue on tärkeä, eikä sinne haluta päästää muita. Jos kunnioittaisimme enemmän toisten omaisuutta, ei tarvitsisi olla niin paljon rajoja ja rajoituksia.

Ihmismäärän lisääntyessä yhden ihmisen elintila pienenee. Nykyinen suuntaus väestökeskittymiin kaventavat entisestään jokaisen tilaa. Vaikka väestö keskittyy, jokainen kaipaa myös omaa rauhaa. Suurissa väestökeskittymissä alueen rajaaminen lisääntyy ja se aiheuttaa enemmän kiukkua, tarvetta murtaa rajoja ja rikkoa sääntöjä. Ihminen on luotu kulkemaan vapaana. Vapaus kulkea ei ole nykyään samaa kuin se on joskus ollut.

Ihmiskunnan hyvinvointi riippuu pitkälle siitä, kuinka määrittelemme rajamme. Suomalaiseen mielenlaatuun ei sovi se, että joku tuntematon tulee liian liki. On oltava oma reviiri. Olemme tottuneet siihen, ettei lähellämme ole sellaisia ihmisiä, joita emme tunne, tai siihen halua. Kuinka kauan pystymme ylläpitämään omaa yksityisaluettamme?

Nykyisellään väestön keskittyminen on yhteiskunnallisesti lisääntyvä asia. Ihmiset lähtevät kotiseuduiltaan koulutuksen ja töiden perässä. Rajat ja reviirit määrittyvät yhteiskunnallisen aseman perusteella. Kuitenkaan kaikki ei sovi siihen rooliin, minkä yhteiskunta heille asettaa. Jokainen muutos vaikuttaa ihmisen näkemykseen omasta paikasta.

Oman paikan, sijainnin, löytäminen on yhä vaikeampaa. Se vaikeutuu sitä mukaa, kun väestömäärä kasvaa ja keskittyy, sekä yhteiskunnan velvoitteet kasvavat.

Yhteiskunnan asettamat tavoitteet estävät meitä näkemästä omien rajojen ulkopuolelle. Ei anneta aikaa rakentaa itseään, nyt rakennetaan yhteiskuntaa. Yhteisön vahvuuden määrittelee kuitenkin sen jäsenten vahvuus, kyky toimia ja ajatella yksilönä.

Yhä useammalle on tärkeämpää kehittää osaamistaan yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi, ei oman itsensä kehittämisen halusta, halusta kehittyä yksilönä. Yhden ihmisen, yksilön, rajat määräytyvät liian usein sen mukaan, mitä hän tienaa ja mikä on hänen asemansa yhteiskunnassa ja mitä merkittävää hän on saanut aikaan.

Kuitenkin jokainen määrittelee itse omat rajansa. Yksilönä. Kuinka tärkeää on saada jotain, minkä arvo määritellään rahassa? Rahalla ei saa rauhaa, itsetuntoa, mielenterveyttä. Kuinka moni opiskelee jollekkin alalle sen takia, että siitä tienaa mukavan elannon, ei sen takia, että olisi polte tehdä sitä asiaa?

Ihmisen tarve kehittyä on luontaista. Hyvät yksilöt palkitaan. Onko raha se paras palkitsemismenetelmä?

Rahalla saa. Isomman tontin. Yksityisalueen.

Yksityisalue. Siellä ollaan yksin, yhteisössä. Yhteisössä, missä toisella ei ole merkitystä.