Mikähän siinäkin on?

Että välillä on niin väsynyt? Niin väsynyt, ettei jaksa ajatella.

Tuntuu, että sellaisia hetki tulee lähes kaikille yhä enemmän. Ihminen on sopeutuvainen, ehkä ns. kehitys on mennyt vain niin lujaa eteenpäin, että ihmisen evoluutio ei ole pysynyt täysin perässä. Ainakaan länsimaisen ihmisen. Olisi kiva joskus jutella Japanilaisen työihmisen kanssa, että miten hurisee. Hekun tekevät (kuuleman mukaan) pitkähköjä noin 60 tunnin työviikkoja jatkuvasti, eikä heidän sairas/kesälomat eikä muutkaan vapaa-ajan järjestelyt kestäisi suomalaista ammattilliittoa.

Jos jostain ei tiedä, ei sitä kaipaakkaan. Miltähän kiinalaisesta emolevytehtaan työntekijästä tuntuisi, jos menisi sinne sanomaan, että meilläpä työviikko on 37,5 tuntinen. (Autonkuljettajia ei lasketa) Sitten kun tekee sen yli, saa sen ajan joko vapaana tai extra-rahana. Voisi mennä riisinjyvä nenään. Palkkakin on pikkaisen eri tasolla.

Saas nähdä, kuinka sitten tehdään, kun suurin osa kaikesta tuotannosta on mennyt Aasiaan ja Suomen maatalouskin on siirtynyt Viroon ja muihin Baltian maihin. Mitä jos Kiina sanoisi siinä vaiheessa, että kaikesta lähtevästä tavarasta on maksettavakin nyt jotain extraa? Jos ei käy, niin tehkää itse.

Saas nähdä.