2000-luvun pula-aika

Olemme elämeet pula-ajalla, ainakin jotkut meistä. Tällä hetkellä iso osa elää uudella pula-ajalla. Tällä kertaa pulaa ei ole niinkään rahasta tai ruuasta, vaan sellaisesta, mitä ei voi kasvattaa tai ostaa. Pulaa on ajasta.

Tänä päivänä on paljon sellaisia asioita, jotka vievät meidän aikaamme ja huomiotamme. Jotenkin tuntuu siltä, että vaikka miten päin kääntelisi, aika ei meinaa millään riittää siihen kaikkeen, mitä pitäisi tehdä, saatika siihen mitä haluaisi tehdä.

Viime aikoina, nyt jo vähentyvissä määrin on puhuttu downshiftaamisesta, hidastamisesta. Moni ajattelee sen siten, että tehdään vain vähemmän töitä ja näin ollen painetaan Suomea ja miksei koko Eurooppaa taantumaan. Omasta mielestä se asia ei ole ihan noin.

Hidastaminen on myös asioiden priorisointia. Miksi pitäisikään olla aikaa kaikkeen? Eikö jotain voisi jättää pois ja ottaa sitä aikaa myös itselle? Oman ajankäytön hallinta meinaa usein unohtua kaikessa tässä tohinassa, kun on jatkuva kiire joka paikkaan. On totta, että lisääntynyt paine työelämässä vie paljon energiaa, eikä jaksa enää töiden jälkeen miettiä esim. kauppalistaa tai mitä tehtäisiin ruuaksi.

Olen yrittänyt itse panostaa sellaiseen, että viikonloppuna kehitetään seuraavan viikon ruokalista ja sitä varten samalla ostoslista. Se ei vie aikaa kuin puolituntia, ensimmäisillä kerroilla se vei enempi. Mutta se ajansäästö, mitä se tuo takaisin, on kuitenkin huomattava. Sekä vähentää murheita, kun ei tarvitse väsyneenä töiden jälkeen pohtia mitä kokkaisi.

Pelkkiin rutiineihin perustuva elämäntyyli ei sovi itselle, mutta pari muuta vastaavaa olisi tervetulleita tähän omaan ajankäyttökaaokseen. Kun vain olisi joskus aikaa miettiä..